eli siis meillä oli kahdeskymmeneskolmaspäivä eli sunnuntaina tallin perinteiset joulujuhlat milloin
ponit koristellaan ja esitellään maneesissa katsojille koristeltuina.
pakko myöntäää et mulla oli jotenkin tosi haikee olo välillä, syynä varmaan on roxi..
roxi lopetettiin sen jatkuvien ja jatkuvien jalkakipujen vuoksi, toisaalta se on hyvä että sen ei tarvitse enää kärsii kivusta, mutta monella on ikävä sitä herraa tavalla tai toisella.
mä löysin jotain kuvia roxista tähän, mitä ny koneelta löyty.
varmaan kesästä lähtien roxi oli ollu pois tunneilta, välillä jalat oli paremmat ja se pysty toistaseks parisen tunnin viikossa menee, mut sitten se aina tuli huonommaks. muistan ajan kun vielä menin roxilla. halusin mennä sillä paljon ja sitten kun mulle tuli mahollisuus mennä tällä hevosella/ponilla vakiona niin kyllä tuli pompittua kattoo jonki verran. roxi oli todella hauska ratsastettava, se tykkäs sinkoilla joka suuntaan kun sillä oli mahollisuus, tai katso et millon vois lähtee, nii sitte se lähti täyttä pukkilaukkaa millo mihinki, mutta roxi osas mennä tosi hyvinki, se oli tarkotettu lähinnä koulumenoihin, kun se tuli jaatallille, mutta roxia käytettiin kyllä hyppäyksessä. mullakin meni oma ennätys esteissä tällä kyseisellä ponilla rikki. seiskakymppiä hypättiin yksi tunti, mä olin jonkin verran epävarma sillon, koska mua jännitti paljon este ja sen korkeus, mutta roxissa oli semmonen hyvä puoli, että se ei ikinä kieltäny mulle ainakaan esteillä, ja se fiilis, minkä sain sen tunnin aikana oli ihan huippu, mä tajusin minkä takia harrastan tätä harrastusta ja rakastan sitä. roxi opetti mulle tosi paljon ratsastuksesta ja kärsivällisyydestä, mitä todellakin pommacin kanssa vaatii. mulla on tunnetusti tosi lyhyt pinna ja mulla roxin kanssa meni se aika useesti, mutta samalla opin jotain kanssa. roxi oli silloin isoin poni kellä olin mennyt vakiona ja mua välillä pelotti nousta sen selkään, mutta musta jotenkin tuntuu että mä oon oppinu olla luovuttamatta. mä oon roxilta tippunu monia kertoja, ja monenmonta kertaa tullu vaarallisella tavalla sen selästä alas, mutta ikinä mä en luovuttanu, aina nousin sen selkään, vaikkakin jokaisella kerralla tuli jännitystä siihen hevoseen lisää. Pommacilla tarvii kans tota samaa asiaa, pommac ei oo mikään helppo ei roxikaan ollu mut jotain samaa niissä on kummallakaan ei saa luovuttaa, koska muuten se tajuaa että miten pääseee ratsastajansa niskan päälle. kiitokset kuuluu kaikesta mitä osaan niin roxille ja tietysti mun parhaalle ratsastuksen opettajalle Jaanalle ja muille poneille myöskin !
mutta joulujuhlasta lisää.
tultiin tallille tosi aikaseen, joka oli hyvä asia et oli aikaa koristella ja hoitaa kunnolla. hain pommacin joskus about. puoli kahelta sisään. luojan kiitos sisälle pääsi/siel oli tilaa. poni oli tosi rauhalline kun hain sitä, mut se oli jaksanu tallustaa toisee päähä tarhaa nii oli se kiva kävellä:)
mullla oli rutkasti aikaa pommacin kaa ja harjailin sitä ja se tykkäs hirveesti kun sitä harjas kaulasta, huomas että se nautti mun seurasta. pommacilla oli koristeina poron sarvet korvissa, suitsien otsapannassa oli kierrettynä hopeeta koristejuttuu, harja oli laitettu nutturoille ja siihen laitettu jotenki samoja hopeisii koristenauha pätkii, kaulassa/rinnuksilla sillä oli punanen joulukoristenauhasolmittuna, ja sitten hännän kanssa oli letitettynä mukaa joulukoristenauha. pommac oli aika söötin näköne, mut huomas kyl että ei ihan hirveesti tykänny. me sovittiin pommacin toisen koristelian kanssa, et mä taluttaisin sen sinne maneesiin ja pois.
ulkona oli tosi kylmä pakkasta taisi olla -15 astetta, mutta ilma oli ihana, aurinko paisto oli ihanaa + pommac♥ aijaaijjaa mä käveltiin maneesin takana sillä aikaa mun meitä edeltävä ryhmä oli sisällä esiintymässä. ponit oli innoissaan. pommac oli ryhmästä isoin, meidän ryhmään kuulu meijän lisäks pinni,topi ja tipi. pommac käveli tosi siististi, kaula jonki verran korkeella siististi muodossa, kumpa mulla olis ollu kamera millä olis saanu kuvan siitä. pommacia sai vähän aina siinä kohtaa jarrutella kun käveltiin maneesin ja tipin ohi.
kun maneesin ovi avattiin ja rommi ja sherry käveli ulos, tuli ihana fiilis päästiin sisälle maneesiin missä käveltiin yksi kierros maneesin ympäri, minkä aikana jaana esitteli ponit ja taluttajat. meidän edessä käveli pinni eli me oltiin toisena. kun jaana esitteli pommacin ja samalla kuka sitä talutti mulle tuli semmonen olo et pommac on täydellinen poni, se on just semmonen mikä on se " oikee " mulle. me järjestyttiin kuusen luo niin että ponien päät oli katsomoon ja kuusen toisella puolella oli kaks ponia vierekkäin ja toisella puolella oli samallalain. sitten samaan aikaaa päästettiin ponit irti ja taluttajat meni kuusen ympärille, pommac lähti seuraan mua kuuselle päin mutta mun oli pakko hätyytellä sitä vähän pois että niitten näytös pääs alkaa.
oli söpöö koska pommac oli isoin ja kun se on väriltää tummanruunikko ja sitten ku muut sen ryhmässä oli kimoja tavalla tai toisella nii se oli niin hassuu kun se vaa ravas niitten joukossa. pommac ei heti alkanu laukkaan vaan se vaan ravaili hyvää ja pitkää ravia oikeen muodossa, se pari kierrosta meni niin, jonka jälkee ponit pikkasen alko ryttyilee toisillee ja sitte kaikki lähti laukkaa ne oli söpöjä. niitten annettiin mennä parikierrosta laukkaa ja sitte alettiin ottaa poneja kiinni. topi saatiin eka mut pommac,pinni ja tipi laukkaili hetken aikaa ja sitte pinni ja tipi anto kii, pommacci otettiin vika kii. ensi se yritti lähtee muille teille mutta se tajus että mä otan sen kii se pysähty katoo mua ja anto kiltisti kiinni mulle.
me lähettiin vikana maneesista ja jaana sano meille et pommacilla oli kivat sarvet :)
esityksen jälkee vein pommacin sisälle ja otin siltä suitset pois ja laitoin riimun päähän.
lähettiin kattoo sitte pipsan kaa shettisten ja nallen juttuu, ne oli niin söpön pieniä että :)!
hoidin sen jälkee pommacin yksin ja rauhassa. poni oli kun enkeli aaaw♥
mutta oli kivaa;)
tänään olis sitten ratsastukset pitkästä aikaa ja pääsee pommacin luo:)) jeeiii♥
varmaan kesästä lähtien roxi oli ollu pois tunneilta, välillä jalat oli paremmat ja se pysty toistaseks parisen tunnin viikossa menee, mut sitten se aina tuli huonommaks. muistan ajan kun vielä menin roxilla. halusin mennä sillä paljon ja sitten kun mulle tuli mahollisuus mennä tällä hevosella/ponilla vakiona niin kyllä tuli pompittua kattoo jonki verran. roxi oli todella hauska ratsastettava, se tykkäs sinkoilla joka suuntaan kun sillä oli mahollisuus, tai katso et millon vois lähtee, nii sitte se lähti täyttä pukkilaukkaa millo mihinki, mutta roxi osas mennä tosi hyvinki, se oli tarkotettu lähinnä koulumenoihin, kun se tuli jaatallille, mutta roxia käytettiin kyllä hyppäyksessä. mullakin meni oma ennätys esteissä tällä kyseisellä ponilla rikki. seiskakymppiä hypättiin yksi tunti, mä olin jonkin verran epävarma sillon, koska mua jännitti paljon este ja sen korkeus, mutta roxissa oli semmonen hyvä puoli, että se ei ikinä kieltäny mulle ainakaan esteillä, ja se fiilis, minkä sain sen tunnin aikana oli ihan huippu, mä tajusin minkä takia harrastan tätä harrastusta ja rakastan sitä. roxi opetti mulle tosi paljon ratsastuksesta ja kärsivällisyydestä, mitä todellakin pommacin kanssa vaatii. mulla on tunnetusti tosi lyhyt pinna ja mulla roxin kanssa meni se aika useesti, mutta samalla opin jotain kanssa. roxi oli silloin isoin poni kellä olin mennyt vakiona ja mua välillä pelotti nousta sen selkään, mutta musta jotenkin tuntuu että mä oon oppinu olla luovuttamatta. mä oon roxilta tippunu monia kertoja, ja monenmonta kertaa tullu vaarallisella tavalla sen selästä alas, mutta ikinä mä en luovuttanu, aina nousin sen selkään, vaikkakin jokaisella kerralla tuli jännitystä siihen hevoseen lisää. Pommacilla tarvii kans tota samaa asiaa, pommac ei oo mikään helppo ei roxikaan ollu mut jotain samaa niissä on kummallakaan ei saa luovuttaa, koska muuten se tajuaa että miten pääseee ratsastajansa niskan päälle. kiitokset kuuluu kaikesta mitä osaan niin roxille ja tietysti mun parhaalle ratsastuksen opettajalle Jaanalle ja muille poneille myöskin !
mutta joulujuhlasta lisää.
tultiin tallille tosi aikaseen, joka oli hyvä asia et oli aikaa koristella ja hoitaa kunnolla. hain pommacin joskus about. puoli kahelta sisään. luojan kiitos sisälle pääsi/siel oli tilaa. poni oli tosi rauhalline kun hain sitä, mut se oli jaksanu tallustaa toisee päähä tarhaa nii oli se kiva kävellä:)
mullla oli rutkasti aikaa pommacin kaa ja harjailin sitä ja se tykkäs hirveesti kun sitä harjas kaulasta, huomas että se nautti mun seurasta. pommacilla oli koristeina poron sarvet korvissa, suitsien otsapannassa oli kierrettynä hopeeta koristejuttuu, harja oli laitettu nutturoille ja siihen laitettu jotenki samoja hopeisii koristenauha pätkii, kaulassa/rinnuksilla sillä oli punanen joulukoristenauhasolmittuna, ja sitten hännän kanssa oli letitettynä mukaa joulukoristenauha. pommac oli aika söötin näköne, mut huomas kyl että ei ihan hirveesti tykänny. me sovittiin pommacin toisen koristelian kanssa, et mä taluttaisin sen sinne maneesiin ja pois.
ulkona oli tosi kylmä pakkasta taisi olla -15 astetta, mutta ilma oli ihana, aurinko paisto oli ihanaa + pommac♥ aijaaijjaa mä käveltiin maneesin takana sillä aikaa mun meitä edeltävä ryhmä oli sisällä esiintymässä. ponit oli innoissaan. pommac oli ryhmästä isoin, meidän ryhmään kuulu meijän lisäks pinni,topi ja tipi. pommac käveli tosi siististi, kaula jonki verran korkeella siististi muodossa, kumpa mulla olis ollu kamera millä olis saanu kuvan siitä. pommacia sai vähän aina siinä kohtaa jarrutella kun käveltiin maneesin ja tipin ohi.
kun maneesin ovi avattiin ja rommi ja sherry käveli ulos, tuli ihana fiilis päästiin sisälle maneesiin missä käveltiin yksi kierros maneesin ympäri, minkä aikana jaana esitteli ponit ja taluttajat. meidän edessä käveli pinni eli me oltiin toisena. kun jaana esitteli pommacin ja samalla kuka sitä talutti mulle tuli semmonen olo et pommac on täydellinen poni, se on just semmonen mikä on se " oikee " mulle. me järjestyttiin kuusen luo niin että ponien päät oli katsomoon ja kuusen toisella puolella oli kaks ponia vierekkäin ja toisella puolella oli samallalain. sitten samaan aikaaa päästettiin ponit irti ja taluttajat meni kuusen ympärille, pommac lähti seuraan mua kuuselle päin mutta mun oli pakko hätyytellä sitä vähän pois että niitten näytös pääs alkaa.
oli söpöö koska pommac oli isoin ja kun se on väriltää tummanruunikko ja sitten ku muut sen ryhmässä oli kimoja tavalla tai toisella nii se oli niin hassuu kun se vaa ravas niitten joukossa. pommac ei heti alkanu laukkaan vaan se vaan ravaili hyvää ja pitkää ravia oikeen muodossa, se pari kierrosta meni niin, jonka jälkee ponit pikkasen alko ryttyilee toisillee ja sitte kaikki lähti laukkaa ne oli söpöjä. niitten annettiin mennä parikierrosta laukkaa ja sitte alettiin ottaa poneja kiinni. topi saatiin eka mut pommac,pinni ja tipi laukkaili hetken aikaa ja sitte pinni ja tipi anto kii, pommacci otettiin vika kii. ensi se yritti lähtee muille teille mutta se tajus että mä otan sen kii se pysähty katoo mua ja anto kiltisti kiinni mulle.
me lähettiin vikana maneesista ja jaana sano meille et pommacilla oli kivat sarvet :)
esityksen jälkee vein pommacin sisälle ja otin siltä suitset pois ja laitoin riimun päähän.
lähettiin kattoo sitte pipsan kaa shettisten ja nallen juttuu, ne oli niin söpön pieniä että :)!
hoidin sen jälkee pommacin yksin ja rauhassa. poni oli kun enkeli aaaw♥
mutta oli kivaa;)
tänään olis sitten ratsastukset pitkästä aikaa ja pääsee pommacin luo:)) jeeiii♥
